Varhainen vuorovaikutus

Varhainen vuorovaikutus alkaa raskauden aikana vauvan ollessa kohdussa. Vauva elää vanhempiensa mielikuvissa, jotka ovat kiinteästi yhteydessä heidän omien vanhempiensa kanssa koettuihin vuorovaikutuskokemuksiin. Raskauden aikana äidin herkkyys aikaisemmin tiedostamattomille tunteille ja kokemuksille lisääntyy vaistomaisesti ja hänen kykynsä havaita kohtuvauvan viestejä ja reaktioita tarkentuu raskauden kuluessa.

Tämä edistää äidin kiintymistä vauvaan jo odotusaikana ja luo hyvän pohjan ajatellen syntymänjälkeistä varhaista vuorovaikutusta ja kiintymyssuhdetta. Hyvän odotusaikaisen kiintymyssuhteen merkkejä ovat esimerkiksi kiinnostus tietää enemmän vauvasta, kyky
kuvitella ja pohtia vauvaa, kyky yksilöidä hänet omaksi persoonakseen, vauvasta iloitseminen, pyrkimykset suojata lasta ja lapsen tarpeiden ajatteleminen ohi omien tarpeiden.

Vauva on valmis vuorovaikutukseen heti synnyttyään. Itkulla, katseella, ilmeillä ja liikkeillä vauvasi hakee hoivaasi.

Joskus pienillä interventioilla saadaa hyödyllisiä asioita aikaan vauvan ja äidin vuorovaikutuksessa. Konkreettiset vinkit auttavat äitiä luomaan yhteyden vauvaan. Pienet asiat ovat merkittäviä vauvalle ja yhteiselle toimivalle vuorovaikutussuhteelle.

Älä epäröi ottaa yhteyttä jos vauvan hoito tuntuu raskaalta tai jos koet kielteisiä tunteita vauvaasi kohtaan.

Luettavaa varhaiseen vuorovaikutukseen liittyen

Artikkeli: Vanhemman läheisyys on lapsen henkivakuutus

Kirja: Daniel A. Hughes: Kiintymyskeskeinen vanhemmuus

PDF: Kohtuvauvan ääni

Artikkeli: Varhaisten kokemusten vaikutus aivojen kehitykseen

Mirjam Kallandin luentodiat

Mirjam Kalland: Mitä vauva tarvitsee vanhemmiltaan?

Lapsen ja vanhemman varhainen vuorovaikutus

Kiintymyssuhdeteoria – Terveyskirjasto