Traumapsykoterapia

Traumapsykoterapia on yleensä pitkäkestoinen hoito. Hoidossa integroidaan erilaisia hoitomuotoja ja traumaterapiatekniikoita voidaan käyttää osana psykoterapiaa.

Menetelmät

Perustan kaiken työskentelyn turvalliseen terapiasuhteeseen kun turvallisuus on saavutettu käytän kriisi-ja traumapsykoterapia menetelmia, EMDR-terapiaa, hypnoosia, kehopsykoterapia-menetelmiä, mielikuvatyöskentelyä ja rentoutusta. Integroin näitä menetelmiä asiakkaiden tarpeiden mukaan.

Mikä aiheuttaa trauman?

Traumatisoiva tapahtuma on mikä tahansa yksilön kokema uhkaava tilanne, joka aiheuttaa epätavallisen voimakkaita, normaalia elämää häiritseviä reaktioita. Traumatisoiva tapahtuma voi koskettaa yhtä henkilöä (omaisen kuolema, väkivallan uhriksi joutuminen) tai vaikutuksen piiriin voi joutua perhe, ryhmä tai yhteisö (aseellinen ryöstö, työpaikkaonnettomuus, työtoverin itsemurha tai suuronnettomuus). Yksittäinen traumatisoiva tapahtuma aiheuttaa ns. I-tyypin trauman. Toistuva traumatisoiva tekijä ihmisen elämässä (esim. perheväkivalta, seksuaalinen väkivalta, koulukiusaaminen/työpaikkakiusaaminen) aiheuttaa ns. II-tyypin trauman.

Hoidon vaiheet

Vaihe1

Ensimmäisessä eli vakauttamisvaiheessa pyritään rakentamaan hoidolle luottamuspohja, vähentämään traumaperäisten oireiden häiritsevyyttä sekä vakauttamaan potilaan elämäntilanne. Jos potilaalla on useita psykiatrisia liitännäisongelmia tai riittämätön tukiverkko, hoidossa ei välttämättä edetä tätä vaihetta pidemmälle.

Vaihe 2

Toisessa eli trauman käsittelyvaiheessa käydään traumamuistoja vaiheittain läpi, sekä pyritään tuomaan dissosioituja persoonallisuuden osia lähemmäs toisiaan.

Vaihe3

Viimeisessä vaiheessa (uudelleen suuntautuminen) keskitytään normaalielämään palaamiseen ja ihmissuhteisiin. Tässä vaiheessa potilaan on muistamisen lisäksi sisäistettävä traumatisaation merkitys omalle elämälleen (trauman realisaatio), jotta dissosioidut kokemukset ja persoonallisuuden osat voivat yhdistyä eheäksi kokonaisuudeksi. Sekundaarisessa ja tertiäärisessä rakenteellisessa dissosiaatiossa potilaan on opittava kypsempien puolustusmekanismien käyttöä, jotta osien yhdistyminen olisi pysyvä.

Traumapsykoterapian kolmivaiheisen hoitomallin hoitovaiheiden tavoitteet

1. Vakauttamisvaihe

• Luottamuksen ja tukiverkon rakentaminen
• Turvallisuuden varmistaminen
• Tunteiden ja impulssien säätely ja vakauttaminen
• Tieto trauman jälkivaikutuksista; oireiden hallinnan opettelu
• Itsensä hoitaminen

2. Trauman käsittely

• Trauman käsittely ja yhdistäminen osaksi asiakkaan menneisyyttä

3. Uudelleen suuntautuminen

• Tyydyttävät ihmissuhteet ja seksuaalisuus
• Normaali päivittäinen elämä

Vakauttamisvaihe

Sekä asiakkaan nykyiselle elämänlaadulle että tulevalle traumatyöskentelylle on välttämätöntä, että elinolosuhteet ovat mahdollisimman vakaat. Tämän vuoksi psykoterapiassa keskitytään aluksi asiakkaan elämäntilanteen tasaamiseen. Tähän kuuluvat muun muassa asiakkaan turvallisuuden lisääminen, traumaperäisten oireiden hallinnan opettelu sekä sosiaalisen tukiverkon ja luottamuksen rakentaminen.

Traumaperäisten oireiden hallinta

Asiakkaalla on usein ongelmia tunnekokemusten säätelyssä: hän saattaa toisaalta olla hyvin etääntynyt ja irrallaan itsestään ja tunteistaan, ja toisaalta äkillisesti joutua voimakkaiden tunteiden valtaan. Näennäisen mitättömät asiat saattavat myös saada aikaan traumamuistojen vyöryn. Osittain näistä syistä johtuen asiakkaan impulssikontrolli on usein heikko; hän toimii hetken mielijohteesta, ja hänen saattaa olla vaikea hahmottaa tekonsa seurauksia.

On tärkeää, että selviytyjä saa tietoa trauman jälkioireista. Tämä vähentää oireiden aiheuttamaa hämmennystä, ja auttaa selviytyjää tunnistamaan ja lopulta vaikuttamaan käyttäytymiseensä. Asiakkaan on myös hyvä kartoittaa trauma- ja tunnevyöryjä laukaisevia asioita (värit, vuosipäivät, esineet, kuviot), jotta hän voi tulevaisuudessa paremmin ennakoida oireiden voimistumista.

Vakauttamisvaiheessa traumapohjaisen käytöksen aiheuttajaan tai siihen, miksi jokin asia aiheuttaa voimakasta ahdistusta, ei vielä paneuduta, sillä tämä voi johtaa muistojen laukeamiseen asiakkaan olematta siihen vielä valmis. Tavoite on, että asiakas oppii ennakoimaan ja rauhoittamaan voimakkaita tunnekokemuksia. Myöskään traumamuistoja ei pyritä analysoimaan,trumamuistojen tunkeutuessa mieleen, opastetaan asiakasta oireiden hallinnassa vakauttamismenetelmin.

Kehonhoito mukaan traumatyöskentelyyn

Psykoterapiatyössäni liitän aina kehollisen työskentelyn osaksi traumanhoitoon. Trauma tallentuu kehoon, ja traumatisoituneiden oireet ovat monesti somaattisia tämän vuoksi pelkkä puhe ei aina riitä.

Luettavaa traumaterapiaan liittyen

Posttraumaattinen stressireaktio PTSD

KIRJA: Trauma ja keho: Sensorimotorinen psykoterapia (Ogden, Minton & Pain)